Katja Nurmi, Irina Pellikka

Tulevia koulutuksia suunnitellessaan rehtori Irina Pellikka miettii, mitä juuri hänen luotsaamansa työyhteisö eniten tarvitsee sillä hetkellä ja tulevaisuudessa. Hän tunnisti kolme VESO-koulutusten aihepiiriä, jotka ovat hänen mielestään yhteisiä kaikille oppilaitoksille niiden koulutusasteesta tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta. 

Tapasimme itähelsinkiläisen Vuoniityn peruskoulun rehtori Irina Pellikan ja keskustelimme VESO-päivien suunnittelusta sekä siitä, kuinka hän pitää huolta niin omasta kuin koulunsa opettajien työhyvinvoinnista ja jaksamisesta. Ensi lukuvuoden VESO-koulutuksia suunnitellessaan Irina Pellikka miettii, mitä juuri hänen luotsaamansa työyhteisö eniten tarvitsee sillä hetkellä ja tulevaisuudessa. Aina edes saman kunnan tai kaupungin sisällä ei voi painottaa samoja koulutustarpeita, vaan päätökset tehdään usein koulukohtaisesti. Irinan puoliso Janne Pellikka työskentelee virka-apulaisrehtorina niin ikään peruskoulussa, joten toisinaan työteemoja saatetaan pallotella kotosallakin ja hyödyntää oppia toisen työyhteisön hyvistä ratkaisuista. Irina tunnistaa kolme VESO-koulutusten aihepiiriä, jotka ovat hänen mielestään yhteisiä kaikille oppilaitoksille niiden koulutusasteesta tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta.

 

1. KUINKA TOTEUTTAA KORONA-EXIT

Korona-aika on asettanut paljon vaatimuksia henkilökunnalle ja heidän työssä jaksamiselleen. Rehtorien työ on vastuullista, koska on pidettävä huolta sekä oppilaista että opetushenkilökunnasta, ja kriisijohtamisen perusteiden hallinta olisi ollut monelle tarpeen. Teema voisi hyvin kuulua jokaisen rehtorin osaamiseen, samoin kuin viestintävalmennus. Jos koronarajoitusten purku jatkuu edelleen, voi paluu entiseen olla edessä viimeistään syyslukukauden alkaessa.

Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen ovat korona-aikana jääneet usein toissijaisiksi terveysturvallisuuden mennessä kaiken edelle. Peruskoulun oppilaille ja suurelle osalle toisen asteen opiskelijoita korona-aikana luodut tiukatkin terveysturvalliset toimintamallit ovat arkipäivää. Vaihtuvat ohjeistukset ovat vaatineet myös nopeita päätöksiä, ratkaisukeskeisyyttä, joustavuutta sekä muutoksen ja epävarmuuden sietokykyä. Nyt peräänkuulutetaan opetushenkilökunnalta taitoja ohjata toimintaa jälleen uudella tavalla yhteistyössä ja osaamista jakamalla, ja resilienssi eli muutoskykyisyys kaipaa edelleen vahvistamista.

 

2. Miten opettaa muuttuvassa maailmassa ja kohdata lasten huolet?

Kun pandemia alkoi väistyä, tilalle tuli sotilaallinen konflikti Euroopan rajalla. Erilaiset pelot ja ahdistukset ovat läsnä oppimisyhteisöissä, ja opettajan tulisi tarjota turvallisen aikuisen malli oppilaille. Uusimmissa terveyskyselyissä lasten ja nuorten ahdistus sekä yksinjääminen ovat korostuneet ja netti- ja peliriippuvuus on nykyisin isompi ongelma kuin perinteiset päihteet. Kuinka opettaja kykenee ja ehtii kohtaamaan ja tukemaan kaikkia kohtaamiaan sekä eri tavoin oireilevia ja ahdistuneita lapsia ja nuoria?

Tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä kohtaamiskyvykkyys ovat avainasemassa vaikeita aiheita käsitellessä. Opettajankin jaksamista on suojeltava, joten itsemyötätunnollekin on tarvetta: opettajan vastuu ei kestä 24/7, joten uupumusta estääkseen vapaa-ajalla tulisi osata irtautua työmurheista ja ylläpitää tasapainoa elämässään. Riittää, että tekee parhaansa

Oman ajankäytön hallinta, työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä palautumistaidot ovat nykytyöelämän peruspilareita. Kenenkään edun mukaista ei ole polttaa omia voimavarojaan loppuun. 

3. Kuinka ylläpitää omia voimavaroja, hyvinvointia ja tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä?

Oman ajankäytön hallinta, työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä palautumistaidot ovat nykytyöelämän peruspilareita. Kenenkään edun mukaista ei ole polttaa omia voimavarojaan loppuun, joten voimaannuttava ulkoiluhetki voi palauttaa yhden, villapaidan neulominen toisen.

Opetushenkilökuntaa voi muistuttaa vastuullisen aivotyön kuormittavuudesta ja rohkaista pitämään hyvää huolta omasta itsestään. Esihenkilönä on jatkuvasti oltava tuntosarvet pystyssä; on mietittävä henkilöstön jaksamista, toimivia ja paranneltavia rakenteita sekä työhyvinvointia ja ilmapiiriä. Lisäksi on sanoitettava riittävän selkeästi ja ohjattava ihmisiä antamaan itselleen myös aikaa ja armoa.

On hyväksi tartuttaa myös omalla esimerkillä positiivisuutta, uteliaisuutta ja myötäintoa kannustamista ja palkitsemista unohtamatta. Jokaisen oma vastuu omasta oppimispolusta korostuu nykyaikana, kun ensimmäisessä ammatissa ei välttämättä jatketa eläkeikään asti ja muuttuva työelämä voi viedä opettajankin uusille urille.

Moninainen kouluympäristö haasteena ja vahvuutena

Pellikka on viettänyt rehtorivuotensa Itä-Helsingissä, ja kokemusta on kertynyt myös moninaisen peruskoulun johtamisesta. Edellisessä Pellikan luotsaamassa koulussa suomea toisena kielenään opiskelevia lapsia oli joka toinen. Koulussa oltiin monessa mukana: Careerian järjestämässä Vanhemmat mukaan –hankkeessa, jossa maahanmuuttajataustaiset vanhemmat tulevat lapsensa kanssa kouluun opiskelemaan ja vahvistamaan omaa suomen kieltään. Koulussa oli paljon myös kerhotoimintaa sekä perheluokkatoimintaa, jossa vanhemmat ja lapset kokoontuivat yhteen iltapäivisin. Lisäksi koulussa työskenteli kouluvalmentaja.

Tulevaa syksyä suunnitellessaan Pellikka on valinnut lukutaidon kehittämisen syyslukukauden alun VESO-päivien yhdeksi teemaksi. “Lukutaidon kehittäminen on yksi Helsingin kaupungin strategian kohdista – on kyse sitten media- tai monilukutaidosta tai perinteisemmistä kirjoista. Pellikka on aiemmin kutsunut työyhteisöä kouluttamaan mm. kielitietoisuudesta sekä kielellisesti ja kulttuurisesti vastuullisesta opetuksesta puhuvan tutkijan Jenni Alisaaren.

Varsinainen lukutaidon kehittämisen suunnittelutyö ajoittuu syyslukukauden alkuun, mutta siihen on tarkoitus palata ja tarkentaa pitkin lukuvuotta. Koululla on myös yhtenäinen suunnitelma kunkin luokka-asteen kulttuuripolusta siten, että jokainen ikäluokka saa monipuolista sisältöä lukuvuoden aikana tasapuolisesti: esimerkiksi neljäsluokkalaisille Helsingin pormestarin itsenäisyyspäivän vastaanotto kuuluu osana kulttuuripolkuun – muutoin sisältö vaihtelee aina kirjastokortin hankkimisesta ja aineiston lainaamisesta teatterikäynteihin, vierailevien ryhmien esityksiin sekä erilaisissa museoissa ja muissa kohteissa käymiseen ja siellä opiskeluun. Helsingissä on mukava hyödyntää koko kaupunkia oppimisympäristönä.

 

Yhdessä enemmän – yhteistyö kolmannen sektorin kanssa

Yhteistyö kolmannen sektorin toimijoiden kanssa on myös Pellikkaa kiinnostava alue. Esimerkiksi vapaaehtoistyössä voi olla paljon hyvää, kunhan toteutus on huolella mietitty ja opetusta täydentävä. Islannin mallin (https://yle.fi/uutiset/3-10832294) mukaisesti seurojen vetämää harrastustoimintaa voitaisiin tuoda entistä enemmän koulun tiloihin iltapäivisin. Eläkeläisetkin voivat osallistua koulun toimintaan esimerkiksi lukumummina tai -vaarina (https://lukumummitjavaarit.fi) ja mikseipä kouluihin mahtuisi mukaan myös vaikkapa retkikummeja. Koulua ei tulisikaan nähdä erillisenä yhteiskunnan saarekkeena, vaan mukaan lasten hyvinvointia, oppimista ja kasvatusta tukemaan tarvitaan erilaisia toimijoita mm. kodeista, lähialueen harrastusseuroista, nuorisotyöstä ja järjestöistä.

 

Entä kuinka Irina pitää huolta itsestään?

Aktiivisessa perheessä riittää tekemistä koirien ja kouluikäisten lasten kanssa ulkoillessa sekä lapsia harrastuksiin kuskatessa, retkeillen eri kansallispuistoissa, selvittäen pakohuonepelejä, lukien, liikkuen, opiskellen ja matkustellen. Irina pyrkii toteuttamaan ajatuksiaan: sekä johtajana että vapaa-ajalla on osattava heittäytyä, nauraa ja nauttia uteliaasti mahdollisuuksista ja kommervenkeistä, joita matka tuo tullessaan.